Terry Pratchettin The Light Fantastic on hulvaton, hersyvä ja ennen kaikkea vapaasti temmeltävä ensikosketus Kiekkomaailmaan.
(LYHKÄRIT ovat SPOILERIVAPAITA ja LYHYITÄ kirjoituksia lukemistani kirjoista.)
Olen joskus lapsuuteni villeinä ja vapaina vuosinani lukenut ison kasan Terry Pratchettin Kiekkomaailmaan (Discworld) sijoittuvia romaaneja ja pitänyt niistä kaikista. Sieltä täältä pistolukuna tehtyjen seikkailujen myötä olen törmäillyt pitkin Ankh-Morporkin varjoisia kujia, tavannut feminismistä puhkuvia noitia, kohdannut unohdetun kilpikonnajumalan sekä todistanut kuinka hontelo ja tumpelo velho pelastaa turistin vaarasta kerta toisensa jälkeen. Kaiken tämän olen tehnyt ja todennut jokaisella kerralla kuinka pirun oivaltava ja hauska kirjoittaja Pratchett onkaan.
Kaikki lapsuuteni seikkailut Kiekkomaailmassa tapahtuivat suomenkielelle käännettyjen romaanien sivuilla, mutta vuoden vaihteessa päätin ottaa urakakseni kahlata kaikessa rauhassa koko edesmenneen brittikirjailijan tuotannon alkuperäiskielellä, englanniksi. Voi pojat!
Kiekkomaailman mittaamattoman arvokkaan ja laajan tarinallisen kokonaisuuden aloittava The Light Fantastic -teos on alkuteokseksi varsin koherentti ja ehjä kokonaisuus. Se ei kompastele ja hoipuile ympäriinsä vaan on sekoiluntäyteisestä juonestaan huolimatta jos ei loppuunmietitty niin ainakin sen tuntuinen teos.
Epäonnistunut velho Rincewind on ollut minulle aina de facto Kiekkomaailman päähenkilö, vaikka todellisuudessa Pratchettin luoma maailma on niin täynnä toinen toistaan loistavammin kirjoitettuja ja rakastettavampia hahmoja, ettei varsinaista protagonistia ole. Esimerkiksi Equal Rites -teoksessa ensiesiintymisensä saanut Granny Weatherwax (suom. oivaltava Muori Säävirkku) tai Death (suom. vähemmän oivaltava Kuolema) ovat aivan yhtä vahvan presenssin omaavia hahmoja, jotka voidaan lukea ns. päähenkilöiden joukkoon.
Yleisestihän Kiekkomaailmaromaanit jaotellaan päähenkilöidensä mukaisiin teemoihin, kuten aiempien hahmonostojen tapauksessa Rincewind/Velhot, Noidat, Kuolema. Teoksia ei ole julkaistu kronologisesti pelkästään yhteen teemaan kerrallaan paneutuen, vaan sinä missä esimerkiksi kirja numero kaksi on teemaltaan Rincewind/Velhot niin kolme on Noidat ja neljä puolestaan Kuolema, minkä jälkeen saatetaan palata takaisin Rincewindiin ja velhoihin, ken tietää!
Se tekeekin kirjasarjasta niin äärimmäisen lähestyttävän: Voit napata hyllystä minkä tahansa teoksen luettavaksi ja se toimii itsenäisenä tarinana joka ei kaipaa erillistä pohjustusta. Poislukien kenties The Light Fantastic-Colour of Magic -duo, joista jälkimmäinen jatkaa edeltävän tarinaa siitä mihin jäätiin. Vastaan tulee luultavasti muitakin vastaavia jatkumoita, mutta se jää nähtäväksi.
The Light Fantastic on nimensä mukaisesti fantastinen startti Kiekkomaailmaan tutustumiselle. Se starttaa hauskasti, jatkuu hauskemmasti ja päättyy hauskimmin esittelee hienoja hahmoja koko parisataasivuisen mittansa varrella. Pratchett tekee teoksen aikana erinomaista työtä myös maailmanrakennuksen suhteen. Lukemisesta nauttii niin paljon, että yhden Pratchettin saattaa lukea päivän aikana helpostikin. Mikä on tietysti ihan positiivinen asia, alkuperäiskielellä on julkaistu nimittäin jopa 41 teosta (Lähde: Wikipedia), joten lukemista myös riittää.
Vastaa