Lukuaika: 1 minuutti
Testilyhkärin päätähtenä on tänään kukkahattuinen ankka
Lukuaika: 2 minuuttia
En osaa kovinkaan varmasti sanoa, että miksi, mutta olen katsellut tässä viimeisen vuoden aikana (hyvin hitaasti ja varmasti) julkaisujärjestyksessä Alien ja Predator-elokuvia. Johtuuko tämä jostain nostalgiankaipuusta, tyhjien muistikuvien uudelleentäyttämisestä (jonkinlaisesta muistisantsaamisesta. Sovitaan, että keksin juuri uuden, turhan termin), vai ihan vain siitä, ettei telkkarista ole tullut muutakaan katsottavaa, niin sitä en tiedä.
Lue lisää →
Lukuaika: 2 minuuttia
Törmäsin eräässä
Skrolli-lehden
numerossa artikkeliin, jossa kerrottiin
Linus Nymanin kirjoittamasta
Hyvät hakkerit
-teoksesta. Artikkeli oli arvostelu tai luonnehdinta tästä teoksesta, enkä lukenut sitä oikeastaan ingressiä pidemmälle. Syy siihen ei siis ole se, että se olisi ollut jotenkin huonosti kirjoitettu juttu, vaan se, että kiinnostuin kirjasta kovin ja halusin pitää itseni sen sisällöstä mahdollisimman spoilerivapaana.
Lukuaika: 2 minuuttia
Olen lykännyt tämän lyhkärin kirjoittamista. En laiskuuttani vaan siksi, että sulattelin. Kokosin palasista mielessäni kokonaisuuden, joka koostuu Stephen Leedsin kymmenistä persoonista ja siitä millä tavalla Brandon Sanderson niistä kertoo. Sanderson on jo pitkään ollut suosikkikirjailijani.
Paitsi, että mies työstää uusia teoksia liukuhihnamaisella tahdilla ja on – jollain ihmeen kommervenkeillä – Legion-teoksensa pääosassa mielensä hallinnasta kamppailevan Leedsin tapaan onnistunut jakamaan huomionsa useita erilaisia tyylejä ilmaiseviin kirjallisiin projekteihin, niin hän osaa tehdä sen myös terävällä kynällä ja viimeistellyllä otteella.
Lukuaika: 1 minuutti
Aloin vuoden 2024 puolella lukemaan omaan verkkaiseen tahtiini Terry Pratchettin tuotantoa alusta lähtien alkuperäiskielellä. Viime vuosi meni lukemisen kannalta tavoitteiltaan aika lailla penkin alle – mikä johtui lähinnä muilla elämän osa-alueilla läsnä olleista paineista ja alakulosta – joten myös Kiekkomaailman seikkailut odottivat paikkaansa käytännössä koko vuoden 2025.
Vuoden viime metreillä aloin kuitenkin tuntemaan oloni taas lukukelpoiseksi ja rykäisin lyhyessä ajassa pakettiin useamman kirjan, sekä aloitin Pratchettin kolmannen velhoteemaisen teoksen Sourceryn.
Lukuaika: 2 minuuttia
Martha Wellsin The Murderbot Diaries (Suomeksi Murhabotin päiväkirjat) -teokset ovat todella hyviä kirjoja. Ne sisältävät paitsi korkealuokkaista ja teknistä scifiä, niin myös juuri sellaista inhorealismia mitä lukemiltaan kirjoilta toisinaan kaipaankin. Kaiken lisäksi se inhorealismi kuvastuu tarinoiden päähahmon Murhabotin (kuvassa televisiosarjaversio kaverista) suusta ja ajatuksista kuultuna juuri sellaisena misantrooppisena ja lannistuneena dialogina, että välillä hirvittää, välillä huvittaa, koko ajan nyökytyttää ja hyväksyttää.
Lue lisää →
Lukuaika: 2 minuuttia
Maailmassa on varmasti vain kourallinen… muutamia… paljon… tosi monta ihmistä, jotka eivät tiedä, kuka J. R. R. Tolkien on. Vaikka Tolkien on nykyisin valtavirtaa ja tämän Hobitti sekä Taru sormusten herrasta -teoksiin perustuvat elokuvat miljardibisnes, niin uskallan väittää, että suurin osa maailman ihmisistä ei tiedä saati välitä tietää, että kuka hän on.
Lue lisää →
Lukuaika: 3 minuuttia
Dan Brown on Jännä kirjailija. Jännä on kirjoitettu tässä isolla, koska puhutaan niin järkälemäisen suuresta kirjailijasta. Suurmiehiä. Iso poika. Dan Brown ei kuitenkaan ole nerokas kirjailija. Nerokas on kirjoitettu tässä pienellä, koska puhutaan niin mitättömän tavallisesta kirjailijasta.
Dan Brown on myös hyvin menestynyt ja viihdyttävä kirjailija.
Lukuaika: 2 minuuttia
Olen joskus lapsuuteni villeinä ja vapaina vuosinani lukenut ison kasan Terry Pratchettin
Kiekkomaailmaan (Discworld) sijoittuvia romaaneja ja pitänyt niistä kaikista. Sieltä täältä pistolukuna tehtyjen seikkailujen myötä olen törmäillyt pitkin Ankh-Morporkin varjoisia kujia, tavannut feminismistä puhkuvia noitia, kohdannut unohdetun kilpikonnajumalan sekä todistanut kuinka hontelo ja tumpelo velho pelastaa turistin vaarasta kerta toisensa jälkeen.
Kaiken tämän olen tehnyt ja todennut jokaisella kerralla kuinka pirun oivaltava ja hauska kirjoittaja Pratchett onkaan.
Lukuaika: 2 minuuttia
Miika Tenkula on Suomen metallimusiikin historian paras kitaristi. Piste. Tenkulan vertaansa vailla ollut melodiantaju yhdistettynä pohjois-suomalaisiin juuriin, sisäänpäinkääntyneisyyteen ja hirtehisellä huumorilla maustettuun maailmankatsomukseen loivat kokonaisuutena yhdistelmän jota monet ovat yrittäneet kopioida, mutta jossa kukaan ei ole onnistunut eikä tule onnistumaan. Uniikilla mielenlaadulla ja kekseliäisyydellä varustettu säveltäjä teki Sentenced -yhtyeestä yhden aikakautensa hienoimmista orkestereista ja samalla erään tärkeimmistä suomalaista metallimusiikkia muovanneista yhtyeistä.
Lue lisää →