Ihan näin sivupolkuna kerrottakoot, että tämä on ollut eräänlainen hallitseva tapa omassa mediakulutuksessani jo pitkään. En siis katsele trailereita saati lue arvosteluja tai teasereitä mistään pop-kultturellista teoksesta. Haluan hypätä kaikenlaisen mediakulutuksen altaaseen pää edellä puhtoisin mielin, vailla odotuksia ja ennakkotietoja. Tämä on ollut toimiva ratkaisu niin hyvässä kuin pahassakin. Toisinaan yllätyn yltiöpositiivisesti, toisinaan koen karvaita pettymyksiä. Mutta sitähän tämä elämä on, eikä mikään ennakkotieto lopulta loogisesti ajatellen vaikuttaisi lopputulokseen.
Mutta siirrytäänpä takaisin pääväylälle. Tämän teoksen luvataan kustantajan sivuilla olevan seuraavaa:
Hyvät hakkerit on kokoelma villejä anekdootteja ja uskomattomia tositarinoita ihmisistä ja keksinnöistä, joita ilman maailma olisi tylsempi paikka.
Valitettavasti tämä ei lopulta sitten pitänyt paikkaansa. Saattaa tietysti johtua suoraan omasta yleistiedon tasostani, mutta ainakin minun lukemanani tämä oli kertaus jo tiedetyistä ja useaan kertaan kerrotuista ja esillä olleista asioista. Eivätkä nämä mainitut anekdootit ole millään tasolla villejä. Kiinnostavia toki omalla sarallaan, mutta uskomattomuus ja villeys ovat debatoitavissa.
Esimerkiksi Linus Torvaldsista ja Linuxin synnystä kertova luku oli pelkkää lainausta Torvaldsin ja Dadid Diamondin omasta Just for fun-teoksesta ilman mitään uutta ja syventävää kerrontaa. Olisin kaivannut varsinkin tähän kontekstiin uutta kulmaa ja kenties Torvaldsin henkilöhaastattelua. Oletan kuitenkin, että kyseistä haastattelua on Torvaldsilta jotain kautta kyselty, mutta miehellä mahtaa olla melkoisen täysi kalenteri. Eli syytönhän kirjailija on kaimansa kiireisiin.
Muut kirjan sisältämät henkilöhaastattelut ovat tietysti kiinnostavia. Valitettavasti ne vain ovat hyvin pintapuolisia ja yleisluontoisia. Kirjaa vaivaa muutenkin poukkoilevuus (kuten otsikosta voi päätellä), aiheiden sivuaminen tavalla, jossa niihin lähdetään sisään täysillä mutta pakitetaan heti eteisen puolella takaisin pihalle, sekä yleensäkin jonkintasoinen varovaisuus ja jopa lukijaa ihmetyttävä: “Tämä olisi muuten kiinnostava juttu, mutta haha enpäs kerrokaan!"-vitsikkyys.
Loppua kohti teos muuttuu myös kiireellisesti viimeistellyn tuntuiseksi. Pari viimeistä kappaletta on tympeää sinkoilua aiheesta toiseen. Tästä tulee sellainen fiilis, että kirjailijan oli pakko saada kustantajan painostuksesta muutamakymmentä sivua lisää niin päätettiin sitten puskea loppuun kassa hajanaisia muistiinpanoja jatkeeksi.
Ehkä tämä on ihan hyvä teos sellaisille, jotka eivät tiedä vielä teknologiasta, koodaamisesta ja hakkereista mitään, mutta jos tästä haluaa löytää jotain syvempää kerrontaa ja tietoutta niin joutuu valitettavasti pettymään.