Joka tapauksessa olen katsellut uudelleen julkaisujärjestyksessä Alien ja Predator-elokuvia. Aika on kalunnut väsymättömällä syömähampaallaan 70-luvun viimeisenä vuotena julkaistua ensimmäistä Alienia sekä vääjäämättä myös pikkuveljeään Predatoria, mutta kyllä nämä varhais-scifi-kauhut silti maistuivat oikein mukavasti. Ripauksella nostalgiaa ja odotuksen mausteseokset nolliin asetettuna nyt ainakin.
Jossain kohdassa näiden ihmisiä armottomasti joko jälkikasvunsa inkubaattoreiksi tai silkkaa glooriaa janoten metsästävien ötököiden tiet myös ristesivät useankin elokuvan verran, mutta niistä yksikään ei liene varsinainen mestariteos. Eikä niiden toki tarvitsekaan olla, sillä eihän Alieneita tai Predatoreita katsella siksi, että ne ovat mestariteoksia. Niitä katsotaan siksi, että ne ovat viihdyttäviä.
Alien viihdyttää epäinhimillisen brutaaliutensa ja goren puolelle menevän ja rintakehien rajoja rikkovan purskahtelun johdosta. Predator taasen siksi, että se perkule on niin jumalattoman vahva ja käyttää epäreiluja keinoja saadakseen saaliinsa asentoon, jossa ketarat ovat ojossa. Siis tyyppi metsästää menemällä näkymättömäksi ja räjäyttelemällä puoli planeettaa ihan vain nitkutellakseen uhrinsa kaularangan irti alttariaan koristamaan! Annetaan saman tien kaikille ihmismetsästäjillekin kranaatinheittimet ja yökiikarit. Oppivatpahan. Peurat.
Syy miksi kirjoitan tätä tekstiä on se, että vastaani uiskenteli tässä muutama ilta sitten internetin avaruuden syövereistä yllätys. Predator: Killer of Killers-elokuva. Predatorit ovat mielestäni Iso-Arskan (Arnold Schwarzenegger – Kirjoitin tämän ulkomuistista enkä jaksa tarkistaa oikeinkirjoitusta) tähdittämän ensielokuvansa jälkeen olleet elokuvasarjana kauttaaltaan aivan surkeita tekeleitä. Mutta ei Killer of Killers. Kyllä vain. Uskallan tämän kertoa.
Killer of Killers on animaatioelokuva, joka ynnää yhteen tarinaan useamman tarinan, sitoo ne tarinat lopulta yhtenäiseksi palluraksi ja lupaillee sille hurmeiselle möykylle myös jatkoa. Tämä viimeinen huomio on toki sellainen, joka saa monilta niskakarvat pystyyn, sillä näitä elokuvien loppuun liimattuja kallioltaroikottamisia (anglismina klifhängereitä) on nähty ihan liikaa ja koskaan niistä ei ole mitään tullut. Mutta toivon todellakin, että tästä tulee. Killer of Killers toimii todella hyvin. Se on kaunis, kiinnostava, pitää otteessaan, täynnä toimintaa ja liimaa ADHD-aivotkin ruudun äärelle kivuttomaan ja nautinnolliseen puoltoistatuntiseen rupeamaan.
Tykkäsin. Siis yllätin itseni aivan täysin ja tykkäsin. Jossain kohtaa tätä A&P-elokuvarupeamaa meinasin menettää jo uskoni, koska siinä puolen välin paikkeilla se muta jossa tarvottiin oli todella paksua. Lopussa kuitenkin näköjään kevenee.
(Sivuhuomiona muuten, että tykkäsin myös uusimmasta Alien: Romuluksesta hitokseen paljon)
Vielähän tuossa olisi toki katsomatta tuo uusi Predator: Badlands, joten mahdollinen katastrofaalinen pettymys odottaa onneksi nurkan takana ja pelastaa maailman palauttamalla tämän aikajatkumon tältä osin takaisin normaaliuteen.
Katsokaa ihmiset tuo. Tuo on hyvä.