Kuukausitilaukset rullaavat luottokortilta, firma kiittää ja pieni artisti itkee rojaltien puutetta. Miten kuuntelemansa musiikin voi tänä päivänä omistaa ja aidosti tukea fanittamaansa yhtyettä?
Nykyisessä suoratoistoon keskittyvässä maailmassa on hyvä ottaa välillä ajatus kauniiseen käteen ja pohtia irrottautumista kuukausitilausten oravanpyörästä. Erilaisia palveluja testatessa ja määräaikaisiin sopimuksiin sitoutuessa käy helposti niin, että palvelu unohtuu johonkin taustalle rullaamaan ja kuukausimaksut veloittuvat automaattisesti pankki- tai luottokortilta kuukausittain, kuin huomaamatta. Tästä saattaa hyvinkin koitua kymmenien ellei jopa huolimattomammilla ja lepsummilla käyttäjillä kolminumeroisten euromäärien kulut kuukaudessa.
Miten oravanpyörästä sitten irrottaudutaan ja aloitetaan pitkä, mutta lopulta hedelmää kantava taival kohti vanhaa kunnon omistamiseen pohjaavaa kuluttamista?
Yksinkertaisin segmentti josta aloittaa oman kuluttamansa sisällön tarkastelu ja tehdä liikkuja omistaakseen aidosti sen päivittäin kahlaamansa median lienee musiikki. Spotifylla ja muilla isoilla suoratoistopalveluilla on toki miljoonia kappaleita valmiina kuunneltavaksi, mutta ainakin omat kuuntelutottumukseni ovat olleet jo pitkään sellaiset, että tykittelen kuulokkeisiin muutamaa levyä kerrallaan pitkiä aikoja. Kuukausitasolla aktiivisessa kuuntelussa on alle kymmenen albumia.
Hieman päälle kymmenen euron kuukausihinta tästä saattaa tuntua kohtuulliselta, mutta itse tajusin asiaa pohdittuani, että pidemmässä juoksussa haluan paitsi omistaa kuluttamani musiikin niin myös tukea fanittamiani pienempiä (ja suurempia) artisteja paremmin kuin Spotikan kautta on mahdollista. Spotifyhan ottaa roiman siivun artistien kuuntelutuloista itselleen ja on tänä vuonna rajoittanut pienempien artistien korvauksia niin, että alle tietyn kuuntelurajan kuukaudessa keräävät jäävät nuolemaan näppejään. En sano, etteikö suoratoistopalvelun käyttö olisi joillekin kuluttajille oikeasti parempi vaihtoehto moraalihuolista huolimatta, mutta itse ainakin näen jo tämän mainitsemani epäkohdan sellaisena, että oravanpyörän portit aukesivat ammolleen ja aloin tarkastelemaan ympäröivää musiikkikenttää uusin silmin.
Omalla kohdallani siirtyminen kohti musiikin omistamista alkoi muutamia kuukausia sitten. Aluksi mietin, että alkaisin ostamaan fyysisiä äänitteitä, mutta tässä on kohdallani muutamakin ongelma: Mihin levyt varastoidaan, millä niitä kuunnellaan ja miten ne digitoidaan? Hyllytilaa on nimittäin rajallisesti, en omista minkäänlaista CD- tai LP-soitinta eikä tietokoneessani ole levyasemaa jonka kautta saisin musiikit digitaaliseen muotoon kuuntelua varten.
Pienellä ”Where to buy music in 2024” ja ”How to own your music in 2024” hakemisella selvittelin, että on olemassa muutamia sellaisia alustoja tai kauppapaikkoja, mistä musiikin ostaminen on tänä päivänä monellakin tavalla näppärää. Käydään seuraavaksi läpi ne vaihtoehdot, joita itse suosin.
Bandcamp. Bandcamp on se palvelu, josta ostan ja lataan nykyisin lähes kaiken kuluttamani musiikin. Tähän on parikin syytä, joista ensimmäinen on se, että palvelun kautta pienetkin artistit saavat tuntuvan siivun sen kautta myymästään musiikista. Bandcampin omilla sivuilla kerrotaan palvelun niistävän levyn hinnasta itselleen 10-15%, mikä on mielestäni hyvinkin kohtuullinen siivu suoratoiston ja palvelun ylläpidon kustantamiseksi.
Palvelussa musiikin kuunteleminen on käyttäjälle ilmaista, tosin ainoastaan kolmeen toistokertaan asti. Tämän jälkeen kuuntelijaa kehotetaan tukemaan artistia ja ostamaan albumin itselleen. Levyjen lähtöhinta vaihtelee, mutta ne pyörivät useimmiten kymmenen euron hujakoilla (plus alv.). Ostopäätöksen jälkeen levy lisätään käyttäjän kirjastoon, mistä sitä voi suoratoistaa niin paljon kuin sielu sietää.
Fakta on kuitenkin se, että kun omistaa jotain digitaalisesti (tai lisenssin siihen) niin jos sisällön tarjoava firma katoaa maan päältä tai myydään niin voi menettää hyvinkin nopeasti pääsyn ostamaansa sisältöön. Onneksi kuitenkin Bandcampista voi ladata ostamansa sisällön omalle koneelle talteen ja varmuuskopioida sen sitten haluamaansa palveluun. Varmuuskopiointi on hyvin suotavaa, sillä koneen rauta voi sanalla sanoen lasahtaa koska tahansa. Tämä vaatii toki käyttäjältä tietynlaista valveutuneisuutta ja ripauksen teknistä tietotaitoa, mutta erilaisten pilvipalveluiden saatavuus on nykyisin niin hyvällä tolalla, että luulisi ummikonkin tästä selviävän.
Bandcamp tarjoaa ladattavaksi useampiakin erilaisia tiedostomuotoja, jotka ovat tietysti laadustaan ja tekniikastaan riippuen eri kokoluokan paketteja. Esimerkiksi useimmille tutuin formaatti MP3 mahtuu yllä olevan esimerkkikuvan albumin kohdalla vajaan 100MB tilaan, kun taas itse suosimani FLAC -muoto (Free Lossless Audio Codec, vapaa häviötön äänikoodekki) on häviötön ja huippulaatuinen audioformaatti, minkä ansiosta se vie myös nelinkertaisen määrän tilaa. Tästä johtuen omalla koneella tai NAS:illa (Network Attached Storage, verkkotallennusjärjestelmä) on pidemmässä juoksussa ihan hyvä olla enemmän jerkkua kova- ja kiintolevyillä. Vähemmälläkin toki pärjää. Ainakin aluksi.
Bandcampissa on ainoastaan yksi heikkous ja se on se, että sen kirjastosta ei usein löydy sen juuri sillä hetkellä kuuntelua vaativan lempiartistin musiikkia. Omalla kohdallani esimerkiksi ruotsalainen melodisen deathmetallin suuruus Soilwork on erittäin tärkeä yhtye, mutta bändin musiikki loistaa Bandcampissa poissaolollaan. Tähän voi olla useitakin syitä jotka kumpuavat useimmiten levy-yhtiön suhtautumisesta palvelua kohtaan, mutta se on toisen keskustelun aihe se. Bandcampista puuttuvan musiikin voi kuitenkin ostaa myös muista palveluista, joista seuraavaksi käydään läpi yksi.
Qobuz. Nihkeällä ja mitään sanomattomalla nimellä varustettu semiankea ja hieman ehkä nahkea ranskalaislähtöinen musiikin verkkokauppa. Qobuz valikoitui hätätilanteessa käytettäväksi levykaupakseni siitä syystä, että se sisältää hyvin laajan musiikkikirjaston sekä tarjoaa hyvälaatuiset audiotiedostot ladattavaksi ostopäätöksen jälkeen. Palvelussa on myös mahdollisuus kuukausimaksulliselle tilaukselle, mutta koska tämän koko oppaan tarkoitus on pyrkiä pääsemään sellaisista irti, niin emme koske siihen pitkällä tikullakaan.
Qobuzista ostaminen on varsin suoraviivaista ja helppoa. Etsi levy, näpäytä se ostoskoriin, valitse parempi tai huonompi äänenlaatu ja osta. Sen jälkeen päästäänkin siihen palvelun ankeuteen joka iskee kaltaiseni Linuxkäyttäjän hermoon aika vahvasti. Ladatessa on nimittäin tarjolla vain vaihtoehto, jossa levyt voi ladata yksi kappale kerrallaan. Kokonaisen albumin lataaminen onnistuu kyllä myös, MUTTA ainoastaan Windowspohjaisella erillisellä lataussovelluksella. Miksi? Luultavasti sovellus vaatii tiettyjä oikeuksia joilla saa louhia kaikenlaista kuluttajadataa käyttäjän koneelta. Tämä on tietysti vain oma henkilökohtainen oletukseni, mutta sillä tavallahan tämä nykymaailma toimii. Joka tapauksessa lataukset ovat ostetusta levylaadusta riippuen ihan ok laatuisia mp3:sia tai korkeammalla laadulla FLAC -muotoisia, mikä on tietysti se aiemmin mainittu preferenssi.
Qobuzista lienee turha kirjoittaa tähän enää muuta kuin se, että miksi juuri Qobuz? Koska se ei ole Amazon. Tai Google. Siinäpä se, ihka oma ja henkilökohtainen lähtökohtani jolle pohjaan tämän päätöksen. Molempien firmojen kohdalla olen todennut jo aikaa sitten EXIT -kyltillä merkatun oven sijainnin, avannut sen ja pötkinyt siitä niin pitkälle kuin vain pääsen. Amazonillakin on musiikin verkkokauppansa ja tietääkseni Googlen Youtube Musicista pystyy ostamaan tavaraa, mutta niihin en ole suostuvainen koskemaan millään muotoa. Siksi Qobuz, joka on myös käsittääkseni hieman suuremman kokoluokan firman, mutta sentään eurooppalainen sellainen.
Siinäpä se. Näillä eväillä sinäkin pääset varmasti alkuun oman musiikin ostamisessa! Muista suosia Bandcampia, kakkosvaihtoehtona osta muualta. Se, että mistä sinä päätät ostaa oman musiikkisi ei lopulta kuulu minulle millään tavalla ja tässä tuli tuotua ilmi ainoastaan omat ostotottumukset. Jos esimerkiksi päädyt ostamaan levyjä fyysisesti piskuisista kivijalkaliikkeistä niin nostan hattua ja taputan seisaaltaan. Se lienee moraalisesti sekä pienyrittäjä- ja artistilähtöisesti se kaikkein paras vaihtoehto.
Tämän oppaan seuraavassa osassa keskitytään siihen, että miten sitä musiikkia sitten kuunnellaan! Softaa, palvelinta, puhelinappeja yms. silloin käsittelyssä!
Jos tässä blogissa jäi mielestäsi jotain käsittelemättä niin paiskaa viestiä: henkka ät henkkalaukka.fi tai Mastodonissa!
Kuulemisiin!
Vastaa