Discworld

Pratchett seikkailee teoksessaan magian alkulähteillä ja kertoilee omaan kevyen hersyvään tyyliinsä “Veleho” (Englannin kielisessä teoksessa tämän sankariraukan velhonlakissa lukee leimaavasti “Wizzard”) Rincewindin toilailuista. Rincewind nykäistään jälleen kerran ihan täysin toiveidensa ja luonteenpiirteidensä vastaisesti mukaan seikkailuun, jossa ratkaistaan koko Kiekkomaailman kohtalo.

Matkalla Rincewindin seikkailuihin liittyvät tietysti monet erinomaisesti rakennetut hahmot, kuten Barbaari Cohenin tytär Conina, maaginen Arkkikanslerin hattu sekä tuhansilla jaloilla varustettu matka-arkku. Vaikka nämä hahmot ovatkin kirjassa suuressa roolissa, niin myös monet pienemmät ja jopa vain muutamalla rivillä mukana olevat sivuhahmot paloivat oktariininhehkuisina mieleeni. Pratchettilla oli erinomainen taito rakentaa pienistäkin hahmoista ikimuistettavia ja luonteikkaita.

Kaikki lapsuuteni seikkailut Kiekkomaailmassa tapahtuivat suomenkielelle käännettyjen romaanien sivuilla, mutta vuoden vaihteessa päätin ottaa urakakseni kahlata kaikessa rauhassa koko edesmenneen brittikirjailijan tuotannon alkuperäiskielellä, englanniksi. Voi pojat!

Kiekkomaailman mittaamattoman arvokkaan ja laajan tarinallisen kokonaisuuden aloittava The Colour of Magic -teos on alkuteokseksi varsin koherentti ja ehjä kokonaisuus. Se ei kompastele ja hoipuile ympäriinsä vaan on sekoiluntäyteisestä juonestaan huolimatta jos ei loppuunmietitty niin ainakin sen tuntuinen teos.

Epäonnistunut velho Rincewind on ollut minulle aina de facto Kiekkomaailman päähenkilö, vaikka todellisuudessa Pratchettin luoma maailma on niin täynnä toinen toistaan loistavammin kirjoitettuja ja rakastettavampia hahmoja, ettei varsinaista protagonistia ole. Esimerkiksi Equal Rites -teoksessa ensiesiintymisensä saanut Granny Weatherwax (suom. oivaltava Muori Säävirkku) tai Death (suom. vähemmän yllättävä Kuolema) ovat aivan yhtä vahvan presenssin omaavia hahmoja, jotka voidaan lukea ns. päähenkilöiden joukkoon.