Kirjallisuus

Vuonna 2018 jokin kuitenkin muuttui. Jokin meni pieleen. Pimeydessä näkymättömissä pysyttelevä elämän koneisto kääntyi virheelliseen asentoon ja uhkasi tuhoutua. Elämässäni oli kaikki muu niin retuperällä, että kirjat eivät enää maistuneet. Voin yksinkertaisesti niin pahoin, että en enää jaksanut edes paeta sitä pahaa oloa. En tiennyt sitä silloin, mutta olin masentunut. Raskaasti, auttamattomasti masentunut. Ryyppäsin ja pärjäsin, tai ainakin yritin, syyttäen pahasta olosta kaikkea muuta paitsi itseäni ja sitä, että en ymmärtänyt hakea apua. Uskottelin kuitenkin itselleni, että kaikki oli hyvin. Että väsymys ja kiukku sisälläni oli vain ohimenevää ja, että vaikka nyt on pimeää niin se valo odottaa tuolla jossain vaikkei sitä juuri nyt näe.