Opiskelu

Osalla on varmasit sävelet selvänä jo tuossa vaiheessa. Se realistinen unelma — kenties vanhempien jalanjäljissä uneksittu — siintää mielessä ja arkkitehdin paperit on lukion ja yliopiston jälkeen kourassa. Näin esimerkkinä. Suurin osa on kuitenkin aivan pihalla. Hukassa. Ei mitään käryä yhtään mistään mitä elämässä pitäisi tästä eteenpäin tehdä tai, että mitä haluaisi tästä eteenpäin tehdä.

Mutta silti nuori valitsee.

Ja elämä kyllä opettaa, että oliko se valinta oikein vai ei.

Pääsykokeisiin luin kuin hullu. Oli pakko. En ollut käyttänyt korkeampaa matematiikkaa yhtään mihinkään viimeiseen kahteenkymmeneen vuoteen, joten yhtälöiden ja toisen asteen yhtälöiden palauttaminen mieleen oli enemmän kuin suotavaa. Puolen vuoden tiukan opiskelun jälkeen matematiikka alkoi sujua jo varsin mallikkaasti ja tunsin olevani valmis pääsykokeisiin. Läpihän sieltä sitten päräytettiin. Useamman kuukauden odotuksen jälkeen opinnot tieto- ja viestintätekniikan insinööritutkintoa kohti alkoivat.

En voisi olla onnellisempi päätöksestäni lähteä tälle polulle. Olen aina haaveillut paitsi korkeakoulututkinnosta niin myös pääsystä töihin IT-alalle. Tässä koulutuksessa yhdistyvät kaikki intohimoni kohteet yhdeksi paketiksi ja tajusin oikeastaan vasta koulutuksen alkaessa kuinka itselleni sopivaa alaa ryhdyinkään opiskelemaan. Ajatusmallini ovat tietämättäni tähänkin asti toimineet kuin insinöörillä ja hermoradat pääkopassani ovat kuin tehdyt loogista päättelykykyä vaativiin tehtäviin ja töihin. Tuntuu kuin olisin vihdoinkin löytänyt sen paikan ja tavoitteen mistä olen unelmoinut nuoruudestani lähtien.