Robert Langdon

Kaikki nämä luonnehdinnat saattavat tuntua siltä, että ne sulkevat toisensa pois. Että yhdellä kädellä taputan selkään ja toisella rankaisen tätä maailmanluokan mysteerijännäreiden kirjoittajaa. Asia ei kuitenkaan ole niin, vaan luonnehdin Dan Brownia vain totuuden mukaisesti piirteillä, jotka voivat olla totta yhtäaikaisesti. Siltikin, hänen kirjoistaan ainakin viime hetkiin asti nauttineenakin täytyy todeta, että ukko ei osaa uudistua, ei sitten piiruakaan.

Kun Dan Brown aikanaan löi läpi The Da Vinci Code teoksellaan niin olin hyvin skeptinen tämän kaverin kirjoja kohtaan. Siis, ihan oikeasti. Joku professori pökkelöimässä pitkin poikin maailmaa ja kompastelemassa kengännauhoihinsa. Robert Langdonista tuli kuitenkin sittemmin yksi lempihahmoistani missään kirjasarjassa ikinä. Ainakin hetkeksi aikaa. Langdonin tykättävyys omalla kohdallani oli se, että hän on ihmisenä hyvin tavanomainen. Toki, hänellä on eideettinen muisti ja hän osaa uida uima-altaan päästä päähän nopeammin kuin Tyrnävän Reiska, mutta muuten Langdon on varsin tavanomainen. Ahtaanpaikankammoinen kirjanörtti, joka pitää ranteessaan Mikki Hiiri -kelloa ihan vaan nostalgiasyistä.