Tänään minua on ahdistanut suunnattomasti. Ei siis määrättömästi, vaan suunnattomasti. Eli siis ahdistus ei ole ollut määrällisesti tai tehollisesti valtaisaa vaan semmosta perus paskaa virettä, jonka lähde jää tuntemattomaksi.
Näitä tulee välillä, kun kamppailee mielenterveytensä kanssa, käy terapiassa ja syö mielialalääkkeitä. Se on osa prosessia ja pääasia on, että tunnistaa tunteen eikä aseta sille syyllistä.
Olen viimeiset kolme kuukautta vierottautunut aiemmin mainitusta mielialalääkityksestä ja annostus on pian kolme viikkoa ollut pudotettuna minimiin. Ensi viikko on viimeinen viikko, minkä jälkeen käytän lääkettä vain satunnaisesti.
Ehkä se on se ahdistuksen lähde? Tieto siitä, että yksi tärkeä ulkoinen selviytymismekanismi poistuu kuviosta. Ehkä.
Tai sitten se on täysikuu. Mistä näitä perhana tietää.
Equal Rites on muuten mahtava kirja. Jatkan nyt sen lukemista.
Vastaa