Tänään löysin jälleen osan siitä itsestäni, joka oli unohtunut johonkin alkoholismin ja yleisen elämän läpi kaahaamisen keskelle.
Vietin 9 tuntia ammattikorkeakoululla koodaamassa ja 3D-tulostamassa osia tietotekniikan sovellusprojektiamme varten. Perjantaina. Keskellä töistä viettämääni talvilomaa. Joku muu olisi saattanut ajatella, että vapaa-ajan voisi käyttää paremminkin. Vaikka olemalla tekemättä mitään.
Minä en.
Nautin jokaisesta hetkestä, minuutista ja tunnista, jonka vietin koululla. Ihan jokaisesta. Ei tuntunut yhtään siltä, että olisin ollut tuhlaamassa perjantain vapaa-aikaani opiskeluun. Tuntui siltä, että sain tehdä juuri sitä mitä minut on luotu tekemään. En usko kohtaloon tai muuhun sellaiseen… diipadaapaan, mutta tuntuu hienolta olla keskellä oman itseytensä tietynlaista mullistusta ja löytää suuri intohimon aihe näin pitkällä elämässä.
Palo. Se on.
Vastaa