Tänään kirjoitan koko viikonlopusta, perjantaista sunnuntaihin ja kerron, miten kaikki oli täydellistä.
Perjantai, Emma Salokosken ja Jarmo Saaren haastattelu. Kerroin kaksikolle kuinka tärkeä Veden Alla -kappale on minulle. Illalla heidän keikkansa, jonka kävin katsomassa. Veden Alla soitettiin keikan viimeisenä, encorena, ja Emma Salokoski omisti minulle. Siis henkilökohtaisesti minulle. Nimeltä mainitsi, että: ”Tämä kappale on tänään omistettu Henrille”.
Tippa linssiin ja nimi lehteen.
Lauantaina heräsin aikasin, suoritin aamurutiinit ja lähdin käymään töissä. Kiekkoennakko pakettiin kollegan kanssa, siitä suoraan salille ja saunaan. Salilla tapasin sattumalta vanhan armeijakaverin, jota en ollut nähnyt yli kymmeneen vuoteen. Hänellä tuntui menevän hyvin, mikä on aina mukava kuulla. Tunsin aitoa iloa siitä, että kaverilla menee hyvin, mikä on minulle jopa jollain tapaa erikoista. Olen vältellyt kohtaamisia jo vuosia enkä ole päässyt kokemaan vastaavia tuntemuksia. Nyt en tunne enää pakokauhua ja halua paeta tilanteesta, jos joku yrittää jutella minulle.
Sali + sauna yhdistelmän jälkeen polkaisin terapiasessioon, jossa terapeutti kertoi kokemani yllättävienkin liikutuksen hetkien johtuvan siitä, että tunnehermostoni on heräämässä. Kaikkien näiden vuosien jälkeen pystyn häpeilemättä tuntemaan asioita, enkä yritä peitellä niitä. Osaan taas luottaa paitsi itseeni niin myös ihmisiin ympärilläni.
Illalla kävin jututtamassa Tero Vesteristä, joka kävi yhtyeineen keikalla Oulussa. Tero osoittautui hyvin nauravaiseksi ja leppoisaksi kaveriksi, jonka kanssa porinat olivat hyvinkin mukavia, ja parikymmentäminuuttinen haastattelu onnistui just eikä melkein. Tällaisten elämänmakuisten haastattelujen tekeminen on suuri nautinto, varsinkin tilanteissa, joissa haastateltavan kanssa natsaa kemiat hyvin yhteen.
Sunnuntaina tuli herättyä aikaisin, ja vaikka eilisen ruuhkapäivä tuntuu vieläkin ytimessä niin ainoastaan hellänä väsymyksenä joka on merkki siitä, että asioita on tehty, mutta ne ovat olleet oikeita. Isäni kävi vierailulla. Joimme kahvit ja porisimme niitä näitä, elämästä. Se oli mukavaa.
Muuten päivä on soljunut ohi verkkaisesti ja kiirehtimättä. Pelasin ystäväni kanssa Tiny Tina’s Wonderlands -peliä, joka on ollut meille usean kuukauden projekti. Olemme pelanneet peliä satunnaisesti tunnin siellä, toisen täällä, ja edenneet siinä loppumetreille. Projekti jatkuu yhä ja on mukava pelata ystävän kanssa kimpassa, hyviksinä pahan voimia vastaan.
Nyt ajattelin narauttaa kirjan auki ja jatkaa sitä siihen asti, että väsyttää. Kaiken kaikkiaan tämä viikonloppu on ollut puuhaa täynnä, mutta silti akut on ladattu ja olen valmiina ensi viikon haasteisiin.
Täydellistä.
Vastaa